1. |
Ihon kerroksiin
04:34
|
|||
|
Aika jäytää uraa ihon kerroksiin
Hyvä ja paha syvenee yhtäläisin vedoin
Helpot tiet on ohitettu ja unohdettu
Maailman paino kasvaa, sen piirteet selkenee
Näyt haihtuu sumuun ilman tekoja
Kaipaan unien olentoja enemmän kuin koskaan
Kuka punnitsee askelten painon?
Kuka kultaa kuvat, joita kumarretaan?
Levoton hiljaisuus leviää kuin pöly
Olemme odottaneet eikä ketään kuulunut:
pelätty päivä eletään, ja se on kuin mikä tahansa
Ihme värisee syvässä mullan alla
Lumi ei sada maahan, joka nukkuu kuolemaa
Maailman paino kasvaa, sen piirteet selkenee
Näyt haihtuu sumuun ilman tekoja.
|
||||
2. |
||||
|
Muistot on piirretty tulella
yön samettisiin kankaisiin
Taivas heittää hiuksensa kuin valon;
ne peittää tämän maan toivottomuuden
Taivas heittää hiuksensa kuin valon;
ne peittää tämän maan toivottomuuden
Kaikelle aikansa, kaikelle paikkansa
kaikki palvelee tarkoitusta,
jonka annat kevyesti kuin hymyn
tai silmäniskun;
jonka annat kevyesti kuin hymyn
tai silmäniskun
On mahdotonta epäillä
on vain juostava kuin härkä
epäilemättä hyvin hienosti
antauduttava unikon tavoin auringolle.
epäilemättä hyvin hienosti
antauduttava unikon tavoin auringolle.
Laske pelkosi kuin aseet,
avaa kädet, täynnä elämää
Katso perhettä, jossa on aikasi
ja paikkasi,
jota palvelet kuin tarkoitusta
Katso perhettä, jossa on aikasi
ja paikkasi,
jota palvelet kuin tarkoitusta.
|
||||
3. |
Lehtevä vartesi
03:30
|
|||
|
Sinun lehtevä vartesi
minun pyhä puuni on,
sinun ruusuntuoksuiset kukintosi
minun ekstaasieni syy ja tarkoitus
Sinun kesäiset lehtosi ovat
uhrimenojeni suojaisa kehto,
sinun silmiesi kastevedestä
synnyn uudesti aina ja aina
Sinun vaarojesi huipuilla
kiitän taivaan ja maan salattuja voimia,
sinun naiseutesi kirkas alttari
on jatkuvan pyhiinvaellukseni
kohde ja täyttymys.
|
||||
4. |
Tuhkaa, syksyn tuuli
05:08
|
|||
|
Olen tuhkaa, jota syksyn tuuli
kieputtaa, heittelee
Olen tuli, joka palaa vakan alla
unohdettuna, hiljaa
Olen raivoisat taputukset niille,
jotka löysivät tiensä läpi autiomaan
Olen nahkariekaleita, törröttäviä luita,
kuopissaan seisovat hämmentyneet silmämunat
Olen ilmaa haukkovat keuhkot
pimeässä hapuavat jalat, kädet
Olen tähdet pilvitaivaan takana
olen musteneva kuu
Olen puron solina tehdasalueella
silmien avaamisessa unohdetut unet
vesi, joka haihtui asfaltilta
Olen laulu, joka odottaa kevättä
kuin kuolemaa
Olen laulu, joka odottaa kevättä
kuin kuolemaa
Olen puron solina tehdasalueella
silmien avaamisessa unohdetut unet
vesi, joka haihtui asfaltilta
Olen laulu, joka odottaa kevättä
kuin kuolemaa
Olen laulu, joka odottaa kevättä
kuin kuolemaa.
|
||||
5. |
Harmaus väistyy
05:19
|
|||
|
Harmaus väistyy tähtien tieltä
en tiedä mihin ne minua ajaa
kuun kierto on muistojen rata
se toistaa itsensä loppumattomiin
Jos uskaltaisin ottaa osani
tietäisin olenko olemassa
vai vain unta tämän kaupungin
kivisillä kaduilla, pihoilla ja kujilla
Sen tiedän, että
lujuus taipuu käsiesii lämmöstä
menneisyys itkee iloa
ja tulevien tekojen hahmot
vierivät rinnettä alas kuin hullut
tulevien tekojen hahmot
kierivät rinnettä alas kuin hullut
En vielä näe mihin kaikki kääntyy
sen on oltava parempaa kuin tämä hyvä
Kastehelmet vierähtelee lehdiltä
aamu-usvan aikaan
otan ne kielelleni
ja nautin kuin päivittäisen leivän
Kun hämärä kaikkoaa
katselen itseäni uusin silmin
ne on sinun silmäsi
vaikket sitä vielä tiedä
Sen tiedän, että
lujuus taipuu käsiesi lämmöstä
menneisyys itkee iloa
ja tulevien tekojen hahmot
vierivät rinnettä alas kuin hullut
ja tulevien tekojen hahmot
kierivät rinnettä alas kuin hullut
En kaipaa kyynärsauvoja, tekoniveliä, kultahampaita
tukemaan tätä luurankoa, joka elää kuin kuollut
Kun hämärä kaikkoaa
katselen itseäni uusin silmin
ne on sinun silmäsi
vaikket sitä vielä tiedä.
|
||||
6. |
Kuin kaikkien petojen
04:42
|
|||
|
Katsele loputtomia mahdollisuuksia,
jotka häilyvät aamun hämärässä,
noissa pienissä hennoissa käsissä,
noiden silmien syvissä kuiluissa,
versoissa, jotka kohoavat kosteasta maasta,
lintujen lennoissa taivaan avaruutta vasten,
sanoissa, jotka asettuvat paikoilleen kuin mielettömät
Valkeina päivinä valkeilla käytävillä
liikkuu tuuli, jolla on melkein kasvot,
ja se kuiskaa jotain; sen melkein ymmärtää
ja se kuiskaa jotain; sen melkein ymmärtää
Sitten valkeus kuolee ja valo käy vähiin.
Ja on nähtävä jälleen pimeässä
Sitten valkeus kuolee ja valo käy vähiin.
Ja on nähtävä jälleen pimeässä
Niin kuin kaikkien petojen
Niin kuin kaikkien petojen.
|
||||
7. |
Silmät
05:13
|
|||
|
Levitän toivoni kuin repaleiset siivet
ne lyö ihon ohutta ilmaa
kuin itse löisin itseäni
Savu harhailee tehtaan piipuista
kuin vääryydet, jotka unohdetaan
tai mahdollisuudet, jotka hukattiin
Valo syö tiensä läpi aamun
tunnit virtaa tahdottomasti
kunnes saavuttaa ehdottoman huipentuman
Näkymä tihenee kastehelmeksi
jota pitelen unen ja valveen rajalla
Olen unohtanut paljon
niin paljon tulen vielä unohtamaan
Silmät... avautuu
kun silmät... sulkeutuu
Näkymä tihenee kastehelmeksi
jota pitelen unen ja valveen rajalla
Olen unohtanut paljon
niin paljon tulen vielä unohtamaan
Silmät... avautuu
kun silmät... sulkeutuu
|
||||
8. |
Maailmojen laulua
05:27
|
|||
|
Olemme kuunnelleet maailmojen laulua,
tunteneet syvää liikutusta,
etsineet ja kadottaneet kuin lapset,
vieneet eteenpäin sitä, mikä
ei ole vielä tullut,
se kasvaa kaikissa käsissä
kaikkien katseiden alla
Me olemme tomua
me olemme tähdet
Me olemme tomua
me olemme tähdet
Syvällä levottomien hetkien takana,
katseissa, joita et tavoita,
hiljaisuuden tummilla käytävillä,
mielissä, jotka loistavat kuin kuu
Me olemme tomua
me olemme tähdet
Me olemme tomua
me olemme tähdet
Olemme tähdet, vain pölyä
kasvot, jotka unohtuu
Olemme tähdet, vain pölyä
kasvot, jotka unohtuu.
|
||||
9. |
Tahdon viipyä pitkään
02:54
|
|||
|
Tahdon viipyä pitkään
mystisissä onkaloissasi,
rauhoittavilla rinnoillasi
nukkua pimenevät yöt
Rakastavilta huuliltasi
tahdon juoda humalluttavan meden,
levätä taivaallisen hetken
sinun silmiesi ikuisuuksissa.
Sinun ihosi pehmeydestä
minä herätä aamun tahdon,
hymyjesi valkeassa lumessa
tahdon pestä kasvoni
Tahdon sukeltaa syvään
hiuksiesi tuoksuvaan valtamereen.
Tahdon keinua mukana lanteillasi,
tavoittaa maailmojen ääret
Sinun puheesi suloisuudesta
tahdon vuodattaa kyyneleen
Minä tahdon hukuttaa itseni
sinun sydämesi lempeään rauhaan.
|
||||
Mystisen naaraan portti Helsinki, Finland
Mystisen naaraan portti is an artist and a musical collaboration. It is based on the creative labours of Teemu Suuntamaa. The music may be located within in the singer-songwriter and folk contexts with an experimental approach. The second album, Unohdetuissa huoneissa, was published on April 12, 2023. ... more
If you like Mystisen naaraan portti, you may also like:
The freak-folk collective's debut is full of rich, haunted vocals and experimental melodies derived from more traditional idioms
go to album
Could Divine, Remembered
by anrimeal
Proceeds from this hauntingly beautiful dark folk LP will be donated to Plataforma de Apoio aos Refugiados, for Portuguese refugee support.
go to album
"Computer folk" from London (via Porto)'s anrimeal that utilizes the techniques of post-minimalism to get at intimate truths.
go to album
Collaborating remotely with 12 songwriters from all over the world, Kim Edgar emerged with a work of striking art pop.
go to album
of beast and bone
by Jordann Funk
Jordann Funk excels at eerie and hypnotic folk music, topping spidery guitar with creeping vocal melodies.
go to album
The latest from Shana Cleveland is a Californian fantasia that conjures worlds both real and surreal.
go to album
A vibrant vision of "Central Americana" from the Costa Rica-based artist, blending heartland devotionals with playful Tropicália grooves.
go to album
